Mun piti tulla kertomaan kuulumisia. On ollut teitä kaikki niiiin ikävä. Oli tarkoitus, että olisi ollut jotain valmista, mitä esitellä. Oli tarkoitus olla ahkera ja tuottelias. Ja pah! Mulla on nyt joku pahimman luokan jarru päällä. Ei tahdo tulla neulomisesta mitään.

Joulu otti koville, siitähän kerroin. Mut kun en ole vieläkään toipunut. Ja hei, nyt on jo helmikuu...

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, uusi iso työ oli aluillaan. Se etenikin mallikkaasti riville 6!! Ja siitä alkoivat ongelmat. En millään tajunnut ohjetta. Enkä luottanut omaan päättelykykyyni. Ei auttanut muu kuin sorvata sähköpostia ohjeen laatijalle ja kysellä neuvoa. Joidenkin päivien kuluttua saikin vastauksen, ohjeisiin tarkennusta. Tai enemmänkin pätkän rautalankaa, josta oli väännetty mulle sellanen simppeli selkeä ohje, et pääsin jatkamaan. Kiitos siitä :)

Mut jotain muutakin hidastetta on ollut. Nimittäin aloitin työn 2.1.2010 ja nyt ollaan tässä:

Siinä on, niinkus näette, hiha. Eikä edes kokonaan valmis. Siinä kaikki mitä olen tähän mennessä "uurastanut".  Laskeskelin, että jos sama km/tunti vauhti säilyy, neuletakki lienee valmis vuoden 2011 loppupuolella!

Mä olen ihan onneton. Minne mun neulomisintoni on kadonnut? Tuonne lumikinosten allekko? Ja nyt kun olisi talvien talvi neuloa kaikkea ihanaa lämmikettä ihan tarpeeseen. Minä, joka melkein neulon nukkuessanikin, olen ihan apaattinen. Tuijottelen illasta toiseen tuota hihan tapaista ja mietin, mistä saisi inspiksen. Sen palavan halun neuloa. Innon saada pian valmista ja päästä puikkoineen uusiin haasteisiin käsiksi...

Tästä  tulee nyt sitten jatkokertomus. Kertomus suossa tarpomisesta. Työn hiitaastakin hitaammasta etenemisestä. Nimittäin, mulla on ihan oikeasti teitä kaikkia ikävä. Jos en pysty muuta kuin työn osasia esittelemään, niin sitten niin. Koittakaa kestää. Niin minäkin...

Olisko jollain jotain rohkaisevaa sanottavaa mulle epätoivoiselle. Kaikkista potkuista eteenpäin olisin kiitollinen.

Jos koittaisi taas neuloa...

Jouluun valmistaumisen loppukiri olikin kova rutistus. Hartiat, olkapäät, ranteet jumittivat. Ja korvien väli. Mikähän se laittaa ihmisen aina asettamaan riman taivaisiin? Niin korkealle, ettei meinaa kurkottamallakaan yli päästä.

Mun loppukiire oli ihan oma aiheuttama. Sain nimittäin reilu viikko ennen joulua herätyksen. Kaksi lahjaa on tehtävä itse. Omin käsin. Neuloen. Onneksi olin sen verta järjissäni, että valitsin sliparin ja sukat. Ei tarvinnut kääriä hihatonta pusero pakettiin. Aika ei olisi hihoihin millään riittänyt. Toteaa hän näin jälkeenpäin viisaana. Sukkien kohdalla tuli pieni arviointi virhe. Ne kun ovat pitkävartiset. Aikaa siis pikkusen yli viikko. Paniikki oli valmis. Yötyöksihän se meni.

Mutta valmista tuli. Noin kaksitoista tuntia ennen kuin lahjat ojennettiin saajilleen. Silmät väsymyksestä harottaen.

Slipariin olen erittäin tyytyväinen. Me löysimme toisemme -  ohje ja minä  - silmän räpäyksessä. Oikeastaan tuo slipari myi itsensä minulle. Tarttui niin tiukasti mun mukaan, että kävelin siltä istumalta kuin hypnoosissa lankakomerolle ja ryhdyin työhön. Aikaa jouluun, sitä reilua viikkoa, ei siinä kohtaa miettinyt. Eikä muita joulun valmisteluja. Eikä työpäiviä. Eikä yöunia. "Tahtoo tehdä" nakutti mun päässä. Langaksi valikoitui Filatura Cervinian Mambo, merinoa jokainen langan säie. Ohje Suuri Käsityölehti 8/2008.

Ihana pehmeä lanka. Löyhä kierteisenä aiheutti hidastuksia. Piti olla tarkkana, että kaikki langan säikeet tulivat mukaan puikolle. Nopea puikottelu kosteutui heti ikävinä langan kierteinä neuleen pinnassa. Nipo kun olen, purin ja korjasin epätarkkuudet. Joulu tuli kohisten kohti...

Sukat olivat puolitiessään, toinen valmiina. Keskityin liivin valmiiksi saamiseen. Ja kun liivin palaset sain viritettyä kosteana mittoihinsa alkoivat puikot sauhuta sukkaa. Ohje Novita-lehti talvi 2009. Jouluinen aihe sukan mallissa sai mut innostumaan. Jotakin kertoo mun mielialasta se, että ostin ohjeessa olleet harmaan ja vihreän Nalle-langan. Ja neuloin sukat aniliinin punaisesta ja sinisestä Nallesta. Joulu angsti voi purkautua päätöksen teon vaikeutena... tai jonkinlaisena muuna ajattelun vaikeutena. Tai jotain... No kummiskin. Sukat siitä syntyivät.

Neulomisähky. Voiko neuloja saada tartunnan? Saada näppylöitä pelkästä neulomisen ajattelusta? Kyllä voi. Uskomatonta, mutta kyllä se mahdollista on. Mulle kävi näin pahasti. Kahteen viikkoon en ole kudinta käsissäni pitänyt. Ensimmäinen viikko meni kuin tyhjää vain. Ei tuntunut missään. Toinen viikko jo pikku hiljaa sain mietteliääksi. Mitä seuraavaksi neuloisi? Mulla on nyt niin puhdas pöytä kun vain voi. Ei ainuttakaan keskeneräistä. Onkohan neulomisurani ensimmäinen kerta? Taitaa olla.

Niinpä tänään tartuin taas puikoihin. Nyt lähtee syntymään isompi työ. Vaikkei tuosta vielä mitään sen koosta voi päätellä...

Voipi olla, että tästä seuraa jonkin aikainen blogi hiljaisuus. Palaan kanavalle kun mulla on uutta kerrottavaa.

Ilo irti uusista neulomuksista - kaikille. 

Kun mietin vuoden 2009 huippuhetkiä omassa elämässäni kuuluu kärkikaartiin tämän blogin perustaminen. Sen myötä on avautunut kokonainen uusi maailma. Olen saannut jakaa neulomiskokemukseni teidän kanssa. Ja se on ollut hauskaa.

Kiitos kuluneesta vuodesta. Olen viihtynyt seurassanne. Onnellista, mukavaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2010. Neulojille neulomisen iloa! Muille jotain muuta kivaa!

Kuvat vuoden 2009 vaihtumisesta Helsingin kauppatorilta ja Esplanadin puistosta.

Uuden vuoden kunniaksi vilautan uudet kuosit kynsissäni. Tiina laittoin taas parastaan. Käsityötä nämäkin.

 Heipatirallaa, nyt juhlimaan uutta tulokasta vuotta 2010 :)

Ne ovat täällä. Joutilaisuuden päivät. Kirjaimellisesti.

Niin mulla, kuin Lainataljalla. Aaton vastaisena aamuyönä sain viimeisen silmukan tehtyä lahjaksi aikomaani työhön. Olo on ollut sen jälkeen kevyt, kaikista jouluherkuista huolimatta. Johtuneeko monista glögeistä - mene ja tiedä.

Joulunpyhät on vietetty. Neuleistakin lomaa. Vedän henkeä. Pöytä on puhdas kaikista keskeneräisistä. Hyyvääää minä - taputtaa itseään molemmille olkapäille.

Kerään energiaa. Seuraavaksi puikoilta odotetaan vähän suurempaa työtä. Kun saan jähmettyneet sormet ja ranteet taas vetreämmiksi. Joulun alusaika otti koville korvien väliä myöten.

Hyvää arkea, ennen vuoden vaihteen juhlintaa.

Nyt syvennytään jouluun. Pyhiin arjen keskellä. Tavataan läheisiä, ystäviä. Fiilis hyvä. Toivottavasti kaikilla.

Joululaulu slangiksi. Mun kotikielellä.

Joulupuu on byggattu

(suom. kansanlaulu, slangintanut E-J Kauhanen)

Joulupuu on byggattu ja

joulu staijaa dörtsillä.

Namusia stikattuna

ompi kuusen oksilla.

Kuusen snadit kynttiläiset

lyysailevat snygisti.

Brassailevat lapsukaiset

shungailevat södesti.

Tänksit sulle Jeesuksemme,

kallis Vapahtajamme,

flygasithan vieraaksemme,

bestis joululahjamme.

Rauhallista joulun aikaa. Iisii jouluu, funtsataan joulun mesistsii, seimen skidiä.

Ps. Lahjaurakka valmis. Terästetty glögi juotu. Nyt kaadun sänkyyn. Aamuun vielä muutama tunti. Tule joulu kultainen.

Mulla kaikki jouluasiat levällään. Voi kun joskus, jossain, joku kerta joulu tulis mulle hallitusti. Hillitysti. Rauhassa. Hyvissä ajoin valmistautuneena. Mutta ei vielä tämä(kään) joulu. Paniikki, kiire, ahdistus. Päiviä ja tunteja vähän. Tekemistä paljon. Kaikenlaisiin liemiin sitä ihminen itsensä laittaa. Toistuvasti. Vuosittain.

Viimeinen sukkapari puolessa välissä. Toinen näistä lahjaksi ajatelluista sukista valmis. Toinen puikoilla. Ja olikos jouluun pari vuorokautta...? Tai jotain?

Lahjaksi aiottu slipari palasina tossa lattialla. Kosteana ja viriteltynä. Kokoon kursittava kunhan kuivaa. Resorit kaula-aukkoon ja hihan suihin tekemättä. Ja olikos aattoon kaksi vuorokautta...? Miks mun hengitys käy niin pinnallisena? Miks en osaa relata?? Onks mulla niin kuin kiire??

Apua! Molemmat kuvat niin reaali aikaisia, että meikäläistä hirvittää.

Jouluaatto iltana kaikki on kunnossa - toivottavasti. Lahjat paketeissa - toivottavasti. Saajat hymyissä suin - toivottavasti. Minä nippa nappa maaliviivan ylittäneenä rätti, poikki ja väsynyt - varmasti.  Mutta hymyilen minäkin - ihan varmasti. Tulihan se joulu. Ja rauha. Mullekin. Tänäkin vuonna. Toivottavasti.

Kiireetöntä (jos mahdollista) joulun alusaikaa jokaikiselle.

Tein unelmastani totta. Malli, joka aluksi oli päivä- ja yöuneni, muuttui oikeaksi neuleeksi. Lihaa ja verta. Lankaa ja silmukoita. Olen niin perillä. Saanut jotain tosi mieleistä valmiiksi.

Istuskelin eräänä loppu kesän iltana auringon lämmittämällä kalliolla ja selailin Novita syksy 2009 lehteä. Vähän silleen huolimattomasti. Joo tollasta ja tollasta. Sit tommonen, aha ja sit - dojojoing! - tuollainen. Kaunis, linjakas, palmikkoinen, hillitty, tyylikäs. Tahtoo tehdä. Itselle oman. Voi kun oli kaunis mun silmään. Ja on edelleen.

Tein tunikan itselleni tyypillisesti saumoja kartellen. Neuloin etu- ja takakappaleet suljettuna neuleena kainaloihin asti. Helmasta aloittaessani kerroksessa oli 432 silmukkaa. Yhden kerroksen neulomiseen meni semmoset 17min. Vakuutan. Otin aikaa. Pikku hiljaa työstä kavennettiin silmukoita ja pääsin etenemään nopeammin. Päästyäni kainaloihin asti neuloin ohjeen mukaan hihat ja matka jatkui kaula-aukkoon asti suljettuna. Neulottavaksi jäi kainaloihin n. 10 cm saumat. Voi kun näkisitte mun hymyn. Se on niin tyytyväisen leveä, että suupieliä kiristää. Lanka Novita Nalle Aloevera.

Mun lemppareita. Palmikot. Hereillä on pysyttävä, ettei lähde kierrot vika suuntiin. Sellaisestakin on kokemusta. Nyt olin tarkkana ja valppaana (tai luulin niin). Ei liikaa telkkaria ja/tai viinilasillisia neulomisen seurana. Niistä ei seuraa muuta kuin vikaan meneviä vinkuroita. Nm. kokemusta on. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tuli. Virheitä. Voi pah! Mutta ei niistä sen enempää. Ovat tuolla jossain. Näyttää kädellä laajan kaaren... Kuitenkin myönnän - näin pöytäkirjan ulkopuolella - että olen kiroillut kaikki osaamani kirosanat tsiljoonaan kertaan virheet huomattuani. Huomasin ne vasta kun työ lepäsi kostutettuna ja mittoihinsa viritettynä. Voihan vitalis. Argggh!

Talvi taitaa tehdä tuloaa mun kotiseudulle. Lämpötila laskenut nollan tuntumaan. Siperiasta luvatut kylmät virtaukset antoivat ensimakuaan kuvaus hetkellä. Mallin hampaat kalisivat. Ääni värisi kun yritti vakuuttaa palelevansa. Sanoi laskuttavansa kylmän työn lisää. Kuvauspalkkio oli sitten kuppi kuuma kahvia ja mansikka viineri hyvässä seurassa (toim. huom.). Niillä ne pienet paleltumat hoidetaan. Eikä muista korvauksista enää ollut puhetta.

Kuvia Flick:ssa muutama lisää.

******************************

Katsaus ympärille. Runsasta tuo lumi

minun kotinurkilla. Noo, jostainhan se talvi joka kerran alkaa. Jep. jep!

On taas se aika vuodesta, kun kirjoitan sinulle. Nolottaa, etten useammin muista kuin näin joulun alla. Sinun kiireisimpään vuoden aikaan. Tähän aikaan vuodesta kuuluu toivoa. Ja toiveiden toteuttaminen, sehän on sinun vahvaa osaamisaluettasi.

En vie kirjeelläni aikaasi kuin hetken. Vain tämän pienen listan verran.

Olen neuloja. Sydän juuriani myöten. Niinpä langat ovat sydäntäni lähellä. Eikä niitä koskaan ole tarpeeksi.

1. Noro Silk Carden Sock lanka. Taivaallisen ihana sukkalanka. Sukkia ei koskaan ole liikaa -  ei edes neulojalla.

2. Debbie Bliss Donecal Luxery Tweed Aran lanka. Ihanaa pehmeää villaa ja angoraa. Tätä olen pitkään toivonut neulovani. Siis oikein harras toivomus.

3. Rowan Felted Tweed Chunky lanka. Merino, alpakka, viskoosi. Paksu täyteläinen. Nopeasti valmista. Että edes joskus tulisi valmista lukuisien keskeneräisten joukosta.

4. Freedom Wool Cream lanka. Toinen ihana paksu villainen lanka. Olen miettinyt huovuttamista. Tämä soveltuisi siihen(kin).

Langat ovat niin kevyttä kanettavaa, että säkkiin mahtunee vielä

5. Nomination. Rannerengas, jonka voi rakentaa itse mieleisekseen. Kuvassa oleva leveä malli olisi mieleinen. Mukaan jos kiinnitettäisiin muutama tärkeä kirjain: M S E R. Tuossa järjestyksessä.

6. Joka vuotinen Moleskine-kalenteri pitämään mun elämän järjestyksessä.

7. Rahaa. Sitä ei koskaan ole liikaa.

8. Aikaa, lisää tunteja vuorokauteen nykyisten 24 jatkeeksi. Saisin enemmän aikaa neulomiseen.

Ooooleen ollut varsin kiltti koko vuoden.

Tervehtien

Quickstep

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Meille kaikille.

Kaunis lippu. Liuhukoon korkealla nyt ja tulevaisuudessa.

Hyvää, tunnelmallista joulun odotusta Positiivareiden joulukalenterin seurassa!

"Pieni" välipalatyö.

Ajatukset ovat olleet pitkin syksyä enemmän tai vähemmän narikassa. Silloin jokin helppo työ on oiva ajankulu. Ei niin yksinkertaista käsityötä, ettei se saisi arvostustani. Toisen tekemänä tai omanani. Arvostan jokaista silmukkaa ja langankiertoa kun se on käsin tehty.

Vaikka tämä työ ei mitään suuria ponnisteluja vaatinut, kului aika sen seurassa mukavasti. Neulojalle käsillä tekeminen on aina juhlaa.

Jostakin syystä nurkkiin on jäänyt kuljeksimaan Novitan Teddyä kerä jos toinenkin. Vanhoja Novitan lehtiä (ohje talvi 2006) selatessani löysin mainion tavan päästä keristä eroon. Koukku käteen ja menoksi.

Hapsut ja kaikki. Maltoin tinkiä huivi osuudesta. Olen ylpeä itsehillinnästäni. Vaikka tulihan siitä mukavan kokoinen näinkin.

Huivin tein jo aikaisemmin syksyllä. Sen jälkeen tulivat sukat mun elämään. Ja kun se vaihe oli saatu viimeiseen silmukkaan pysäytti eräs malli neulojan elämäni. Olen keskittänyt lähestyvästä joulusta huolimatta kaiken liikenevän aikana, intoni ja yöuneni tähän.

Palaan asiaan toivottavasti pian.

*****************************************

Tiedossa olevat pikkujoulut ja muutamat muut kivat menot saivat Tiinan innostumaan. Tänään kynsiin laitettiin joulun alusaikaan sopiva punainen kuosi pikku strasseilla koristeltuina. Näillä juhlitaan huomenna ystävien kanssa alkavaa joulun odotusta.

Hauskaa pikkujoulua ja rauhallista ensimmäistä adventtia.

Toipilas vaihe menossa. Palailen normaaliin päivä järjestykseen. Paitsi mun ajatustoiminta. Se on ihan puissa. Muuta en saa aikaiseksi kuin ketjusilmukoita. Niistä on syntymässä jotain uutta. Kerron kunhan lanka loppuu. Silloin on työkin valmis.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Kaikki alkoi jo kesällä. Tuttava tuli Uudesta- Seelannista visiitille ja toi tuliaisena Possumin lankaa.

En ollut moisesta otuksesta kuullutkaan aikaisemmin. Ja että lankaa. Siitä. Rottaeläimestä. No, tää oli mielenkiintoista. Sen lisäksi, että lanka tuntui hivelevän pehmeältä.

kuva Googlen kuvakokoelmista hakusanalla possum.

Loppu kesä ja alku syksy kului neuloessa ja miettiessä mihin eksotiikka langan käyttäisin. Mitään järin suurta en siitä saisi, mutta riittävästi kuitenkin johonkin kivaan. Mitäs minä huivi addikti muuta osasin kuin selailla huiviohjeita. Löytyi mukava Lumi-huivin ohje Ulla 01/09 . Sitä neulomaan.

Kyllä oli miellyttävää. Lanka ja ohje. Huivia neuloesssani päätin lujasti, ettei koko lankamäärä mene huivii. Ei huivi jättiläistä tällä kertaa. Halusin huivin seuraksi baskerin. Monenlaiset kuviot ja koristeet pyörivät mun mielessä. Karuselli hyrräs kunnes se pysähtyi. Ihan stoppas kokonaan. Tuli siloinen vain kavennukset koristeina - baskeri. Baskerin neuloin kaksikertaisella langalla. Silmukkamäärä, levennys ja kavennukset ihan inspiroiden. Tämä on kolmas versio. Piti vähän purkaa ennen kuin osui koko oikeaksi.

Näin se on ihan jees. Setti on ollut käytössä ja lämmin on. Hyvin lanka pitää mallinsa ja muotonsa. Myös baskerin resorissa.

********************************************

Sitten viikon puheenaiheisiin. Kuvin.

Sunnuntaina 8.11.2009 Helsingin rautatieaseman metroasema täyttyi vedestä:

kuva Helsingin Sanomat 11.11.2009

Sikainfluenssa rokotusten alettua ovat ihmiset, joiden rokotusvuoro ei vielä ole, käyttäytyneet hoitajia kohtaan uhkaavasti. Annetaan hoitajille työrauha! Rokotusjärjestys on mietitty muualla kuin hoitajien kahvipöydässä.

kuva Iltalehti 5.11.2009

Nasuflunssako? Näinä tautisina aikoina tartuntaa pelkäävät ihmiset voivat käyttäytyä kummallisesti... Kuvan alkuperää en tiedä. Sain sen sähköisen kiertokirjeen mukana:

Pysykää terveinä. Hyvää viikonloppua!

Ihanat ihmiset! Siellä jossain. Sylin täydeltä kiitos tsemppaavista ja paranemista toivottaneista viesteistänne. Kimppu on teille.

Toivotuksianne on ollut ihana lukea. Nyt kun taas pystyssä pysyn. Ainakin kun tuoli on alla.

Tauti oli kova. Kuumetta kesti neljä päivää. Päänsärky helvetillinen. Ei edes särkylääke poistanut kipua kokonaan. Kuin jyrä olisi vetänyt mun yli mennen tullen. Jomotusta joka paikassa. Eilisestä iltapäivästä olen taas opetellut olemaan pystyasennossa. Päässä huippaa ja polvet notkuvat. Yskittää niin että kylkiluut paukkuvat. Mutta toipuminen on alkanut. Vaikka ei vielä ihan ehta olo olekkaan.

Mulle marraskuu on kautta aikain ollut vuoden pahin kuukausi. Pimeytensä ja ankeutensa takia. Taudin kourista pääseminen valaisi mua. Mä kohtaan marraskuun iloisena että saan sen kokea. Sateineen, tuulineen, pimeine päivineen kaikkineen. Marraskuu ei niin pahaksi pääsekkään, etten hymyssä suin lampsi sen läpi kumisaappaat kuralätäköissä läpsien.

Menneiden aikojen marraskuihin toi helpotusta, ettei muillekaan marraskuu aina maistunut. Miljoonasateen Marraskuu on viihdyttänyt mua sen alkuajoista (v.1987) asti. Laulun tunnelma ja omat ajatukseni marraskuusta kohtasivat ja löivät kättä. Ymmärsin hyvin laulun miestä ja masentavaa marraskuun tunnelmaa. Ja vaikka ainakin tämän vuoden marraskuun - ihminen on unohtavainen, eikö? - vedän läpi naama iloisessa virneessä, ei tämä kappale jää multa soittamatta. Se kuuluu marraskuuhun.Videolla ääni ja kuva kulkevat eri tahdissa. Mitäpä sillä on väliä - marraskuussa.

Kova kuume, päänsärky, hengitys polttelee, kurkku kipeä. Katepillari ajanut mun yli yöllä. Kaikki paikat särkevät. Onks tää nyt Sitä?

Silmiä särkee. Unet ovat sekavia. Olen nähnyt unia ihmisitä, joita en ole vuosiin tavannut. Nyt ne olivat kaikki täällä, viime yönä. Mörköjen yö.

Olis paljon neulottavaa. Jopa ihan itse suunnittelemaa mielessä. Mutta nyt ei jaksa.

Olen Oikeasti Sairas.

Ottakaa ihmiset rokotus, kun vuoronne koittaa!

Nostalgia pläjäys.

Olen menneiden aikojen lumoissa. Vuodet, vuosikymmenet ja vuosituhat ovat vaihtuneet työni ohjeen ja sen tämän syksyisen toteutuksen välissä. Tämä työni on saanut ohjeen muodossa alkunsa 1960-luvulla. Neuleeksi se muokkaantui syksyllä 2009. Paljon on aikaa väiissä.

Äitini järjestelmällinen tapa säästää kaikki säästämiseksi kelpaava, sai multa kiitosta kun löysin vanhan Monalisa-lehden no. 11/1967. Aikoja sitten unholaan painuneen naistenlehden sivuilta löytyi monenlaista mielenkiintoista silloisista ajankohtaisista asioista. Silmäni kuitenkin alkoivat kiilua ihan eri tavalla kun lehden neuleohjeet tulivat kohdalle.

Kuvat Monalisa-lehti 11/1967

HUIVEJA! Neule-elämää siis on ollut myös 60-luvulla. Ovat ymmärtäneet huivien päälle jo silloin. Voi jes! Tää on mun juttu. Tästä ohje ja hommiin.

Keltainen huivi otti omakseen. Ohje Safiirityttö. Langaksi valitsin syksyn kunniaksi viininpunaisen Marks&Kattens Avanti Cotton. Lanka puuvillaa alusta loppuun. 300g sain hupenemaan.

Nii-in.Pitkä tuli. Pätkiä en osaa tehdä. Mutta ei senttiäkään hukkalankaa.  Ei edes ohjeen hapsuihin. Itseasiassa viimeiset parikymmentä päättely silmukkaa tein eri langalla... Sellaista se on, kun viimeiseen langan kiuhkuraan asti venyttää neulomisen.

Yksi uusi huivi jota rakastaa. Sydämeni  pamppailee lämpimästi nostalgia huivilleni. Mun oma uusi muru. Tunnetta on vaikea kuvata. Se on rakkautta huiveihin. Se on kiitollisuutta menneille ajoille, joilla on meille paljon annettavaa. Ilman mennyttä ei olisi tätä tässä. Ymmärtäkää mua. Olen haikeuden otteessa.

************************************

Muistellaan menneitä ja menetettyjä tänä viikonloppuna.

Rauhallista pyhäinmiestenpäivää. 

Mun sukkaproggis on pulkassa. Viimeiset perunalaarin täytteet pukkasin eetteriin äskettäin.

Oli hauska keikka. En arvannutkaan, kun matkaan ilmoittauduin, kuinka voi sukan tekeminen viedä naista langan jatkona. En valita. Lystiä joka silmukka.

Ensimmäiseksi saatoin maailmaan suolaista kamaa. Ihan perussukat ei niin perus langasta. Jitterbug Salty Dog oli uusi tuttavuus ja se oli ihastusta alusta loppuun.

Matka jatkui kotimaisin langoin. Ainot syntyivät Novitan Nallesta ja Nalle Colorista. Jämälangat pääsivät laatikon pohjalta ihmisten ilmoille.

Sit oli mun aika hurahtaa ihan täysillä. Handusta ostamani lanka "Tähtilampun alla "vei mun sydämeni kokonaan. Väri, nimi, langan koostumus. Kaikki niin ihqt! Neuloin sukat kärjestä. Ei mennyt herkkua yhtään hukkaan jäminä. Sain polvisukat. Ja nämä mä pidän itse. En henno luopua.

No mitäs sitten... sit oli lisää herkkulankaa tarjolla. Handusta tämäkin. Piparminttu sukat ovat raikkaat ja hauskat. Ohje sukkaan Rise and Shine. Voi että oli nam. Lanka ja ohje. Tutustuin ensimmäistä kertaa ranskalaiseen kantapään malliin. Magnifique! Fantastique! Loput sukat saivat kaikki ranskalaisen kantapään. Paitsi kärjestä neulotut.

Päräytin seuraavaksi terveysvaikutteiset sukat. Austermann Step aloevera ja jojoba mausteinen sukkalanka viihdytti mua kovasti. Pehmeää sujuvaa lankaa. Itseraidoittuvana lanka jätti mulle sen parhaimman. Neulomisesta nauttimisen.

Välillä miesten maailmaan. Sukat nuorelle miehelle Regia Sierra effect-langasta. Neulottu kärjestä ylöspäin. Se on langan kulutuksen arvioimiseen mainio tapa neuloa sukat. Eri väriset raidat pitivät mielenkiintoa mukavasti yllä.
 

Sitten syntyivät Kirsikkaiset. Näihin sukkiin langan teki Novita (Nalle). Loput on oma tekemää. Värjäsin valkoisen langan Kool Aidilla, mehut Cherry ja Pink Lemonade. Huh, miltä haisivat värjäyskattiloiden poristessa. Sukkien varret ja päälliset valepalmikoita.

Nukkumaijan unisukat veivät mut pitsien maailmaan. Lanka valkoista kuin unen lampaat. Ohje  Ulla 01/05. Lanka Limbo Superwash.

Perustavaraa miehen jalkaan Novitan 7 veljesten raidoittamana. Jalmarit olivat nähneet päivän valon.

Projektin viimeiset sukka kullan murut ovat väriloistossaan mun lempparit. Lanka Handusta "Kaikki on vinksin vonksin" ja neulominen oli yhtä juhlaa. Värit niin herkkua. Lanka hyvän tuntuista työstää. Tämä lanka ei kuvioita kaipaa. 

 Siinäpä sitä sukkaa. Mulle ja muille. Aikaa se vei. Muut työt ovat olleet varikolla.

Siitä huolimatta, silmukkaakaan en ole katunut.